Paraurheilun sponsorointi

Leo-Pekka Tähti:

"Omalta osaltani koen, että paraurheilun sponsorointi on ottanut harppauksia eteenpäin, mutta edelleen olemme mielestäni jäljessä verrattuna ns. vammattomaan urheilijaan.Jotta pääsemme tähän päivään paremmin kiinni on syytä tarkastella paraurheilun yleistilaa esimerkiksi 1990-luvun lopun kohdalta. Aloittelin itse tuolloin omaa urheilu-uraani ja paraurheiluun oli tuolloin moninkertaisesti haastavampaa löytää tukijoita tai sponsoreita. Useasti jos tukijoita löytyi, eivät kyseiset tukijat halunneet tuoda itseään esiin. Kyse oli siis enemmän ns ” hyväntekeväisyydestä” saatikka aidosta sponsoroinnista urheilijan tai yrityksen kesken.Itse sain ensimmäiset tukijani 90-luvun lopulla. Isälläni oli suhteita muutamaan porilaiseen yritykseen ja onnistuimme sitä kautta saamaan muutaman tukimarkan.Paraurheilussa oli tuohon aikaan menestyjiä, kirkkaimpana hiihtäjä Tanja Kari ja keihään heittäjä Mikael Saleva. Siitäkin huolimatta vaikka menestystä tuli, media ei juurikaan antanut paraurheilijoille palstatilaa. Tämä lienee yksi syy, miksi myös sponsoreita oli vaikeampaa tavoittaa. Näkyvyyttä paraurheilijoille oli tarjolla paralympialaisissa, mutta tuokin näkyvyys oli varsin pieni ja kisalähetykset olivat usein puolen tunnin koosteita. Sponsorien ja tukijoiden oli siis vaikea innostua paraurheilusta, jossa näkyvyys olisi ollut marginaalinen. Toinen merkittävä asia oli huippu-urheilun tila ylipäätään. Vuodesta toiseen tuli menestystä, niin talvi – kuin kesälajeissakin. Kansalla oli useita urheilusankareita ja menestysnälkäinen kansa sai haluamansa vuosi toisensa jälkeen.Arsi Harjun voitettua kultaa Sydneyn olympialaisissa vuonna 2000, on suomalainen huippu-urheilu mennyt melkoista laskua. 2001 oli oma lukunsa suomalaisten käryttyä Lahdessa. Yritykset tulivat varovaisemmaksi sponsoroitavien urheilijoiden suhteen ja toisaalta se mahdollisti uusien esikuvien nostamisen jalustalle.Ateenan kisoista 2004 Suomi jäi historiallisesti ensimmäistä kertaa ilman kultamitalia.Vuodesta 2004 voidaankin sanoa, että paraurheilussa asiat muuttuivat kertaheitolla. Kun menestystä ei olympialaisista saatu, kääntyivät monien katseet paralympialaisiin. Ateenan paralympialaiset menivät loistavasti. Tuloksena peräti kahdeksan mitalia. Itse voitin kisoissa kaksi kultaa 100 metrin ja 200 metrin pyörätuolikelauksessa. Kuin tilauksesta media nosti meidät jalustalle ja tilanne myös sponsoreiden suhteen alkoi muuttua. Ensimmäistä kertaa alettiin puhumaan, voiko vammaisurheilija olla Suomen paras urheilija. Yhteydenottoja eri tahoilta alkoi tulemaan. Nuorena miehenä managerin löytäminen oli siinä tilanteessa välttämätöntä. Jukka Virtanen ryhtyi managerikseni pian Ateenan jälkeen. Ylipäätään oli harvinaista, että paraurheilijalla oli manageri. Virtasella oli aikaisemmin kokemusta paraurheilusta toimiessaan Tanja Karin managerina.Menestystä tuli myös tulevina vuosina ja se mahdollisti tietyllä tavalla oman kiinnostavuuden sponsorointi rintamalla. Yhteistyökumppanuudet pyrittiin tekemään monivuotiseksi ja näin ollen se toi omalla kohdallani tiettyä turvaa. Hankalin tilanne oli vuosina 2009 ja 2010, kun parayleisurheilussa ei järjestetty arvokisoja. Siitäkin huolimatta olin edelleen melko kiinnostava nimi sponsorointirintamalla ja oma tilanteeni pysyi melko stabiilina.Viime vuosikymmenen alkaessa voidaan sanoa, että myös monet muut paraurheilija alkoivat pääsemään osaksi eri sponsorointi tiimeihin. Hyvinä esimerkkeinä VMP:n Team Voimavara ja Sonera Next Generation, jotka olivat raikkaita tuulahduksia sponsorointi rintamalla. Nykyään Jalostajan Para Team on oiva esimerkki siitä, miten yritys voi tuoda esiin omia arvojaan käyttämällä paraurheilijoita omassa sosiaalisessa mediassaan.Vaikkakin tilanne on siis vuosien saatossa selkeästi parantunut paraurheilijoiden osalta on tilanne edelleen haastava. Sosiaalisen median aikakausi on tuonut eteen asioita, joissa kiinnitetään enimmissä määrin huomiota urheilijan arvoihin, kykyä käyttää sosiaalista mediaa sekä seuraajien määriin. Paraurheilussa seuraajien saaminen on erittäin haastavaa. Vammattomien puolella näkyvyyden saamiseen riittää valitettavan usein ulkonäölliset seikat, vaikka urheilullista menestystä ei olisikaan. Paraurheilun maailmassa seuraajien ja itsensä tekeminen kiinnostavaksi on hyvinkin vaikeaa. Pelkkä menestys ei yleensä riitä. Taustalla pitäisi olla jokin tarina. Monella paraurheilijalla on taustalla hyvinkin kiehtova tarina. Niitä ei kuitenkaan aina haluta esille tuoda."

Paraurheilun managerointi

Jukka Virtanen, manageri:

"Sponsorointi ja managerointi on Suomessa varsin nuori laji, mutta paraurheilussa ne vasta nuoria onkin.Tanja Kari oli manageri - teamissäni 1990-luvulla ja siitä kokemuksesta voi todeta, ettei varainhankinta koskaan ole helppoa ja silloin ajatus paraurheilusta meni niin, että verrattiin miten hyvin yhden käden voimin hiihtäjä pärjää kahdella kädellä vauhtia avustajien kanssa. Tulokset jäivät laihoiksi, mutta saatoin oppia jotain määrätietoisen ja kunnianhimoisen urheilijan tekemisistä.Leo-Pekka Tähti on oman kokemukseni mukaan urheilija, joka on saanut lähempänä tasavertaisuutta olevan kohtelun. Pitkä tie on ollut, eikä vieläkään olla kuin matkalla.Leo-Pekka Tähti nosti keskusteluun 2000-luvulla paraurheilun aseman ja yleisö nosti asian kunnolla esille nimeämällä Lepen Paralympiakullan 2012 ”Sykähdyttävimmäksi urheiluhetkeksi”. Tuona vuonna jäi vielä poteroihinsa iso joukko urheilutoimittajia, joille oli liian iso kynnys nimetä paraurheilija Vuoden Urheilijaksi. Tarvittiin vielä yksi Paralympiakulta, jotta Leo-Pekka Tähti saattoi pokata Vuoden Urheilija-tittelin 2016.Paraurheilu on alettu huomioida mediassa, kouluissa ja seminaareissa. Yritysten sponsoroinnin osalta joillakin on vielä varauksellisuutta, joka tuntuu managerin näkökulmasta oudolta, kun esim. Lepen julkisuuden määrää kelpaa vertailla monien muiden olympiaurheilijoiden vastaaviin. Hänen määrätietoisuutensa ja urheilullisuutensa hakee vertaistaan.Olemme siis matkalla vielä yritystenkin kiinnostuksen osalta. Silti pitää muistaa, että moni yritys on Lepen matkassa mukana ja ne ovat kansainvälisiä ja hyviä brändejä. Viimeisimpänä KONE Oy, joka solmi yhteistyösopimuksen Lepen kanssa.Oma managerointini Leo-Pekan kanssa on ollut mielenkiintoinen projekti ja opettanut minulle paljon. Sponsoroinnissa haetaan usein lukuja pohjaksi, joka nykyisin tarkoittaa useimmiten some-seuraajien määriä ja osaamista itsensä ilmaisussa. Logo-näkyvyydestä on siirrytty some-näkyvyyteen, mutta edelleen asenne kulkee vahvasti ohjaamassa mielikuvia oikeasta sponsorointikohteesta.Leo-Pekka Tähden urheilu-ura on ollut paraurheilun murroksen aikaa ja voi toivoa, että osa kivistä tiellä on raivattu pois."